Oon mä juonu viinii Wienissä... jatkoa 6.9.2009

Lento Helsingistä Wieniin meni hyvin, itse asiassa todella lokoisasti. Kone ei ollut täynnä joten sain koko penkkirivin itselleni. Fokkerissa oli todella hyvin tilaa muutenkin, melkein piti kurkotella eteeni avautuvan pöydän ääreen.

Wienin kenttä oli selkeä ja siisti, vaikkakin todella ahtaan tuntuinen. Ainakin verrattuna omaan kotikenttäämme. Kauppoja oli laidasta laitaan: normaalien tax free liikkeiden lisäksi löytyi runsas valikoima huippumuotia, herkkukauppoja (lähinnä Mozartin kuulia...) ja jopa yksi "aikuisten lelukauppa". Sieltä on varmaan tarkoitus ostaa vaimolle tuliaiset jos hajuvesi tuntuu tylsältä idealta... ;-)

Hammastahnaa en kuitenkaan kentältä saanut ostettua!

Jatkolennon Ateenaan oli tarkoitus lähteä klo 20.00, mutta juuri kun kaikki matkustajat oli saatu turvatarkastuksen läpi, tuli tieto, että koneessa oli tekninen ongelma ja että vielä ei päästä lähtemään. Onneksi ongelma ratkaistiin nopeasti ja uusi kone rullasi kiitoradalle vain n. 45 min myöhemmin. Vaikka matkanteko tämän takia viivästyi, oli mukavaa, että lähdettiin matkaan toimivalla koneella! Jotta loppumatka ei olisi mennyt liian leppoisasti, saimme kunnian laskeutua Ateenaan taivaallisen valoshown ja jylinän säestyksellä. Tulipa mieleeni eräskin Milanon reissu (jolloin myös olin yksin reissussa) ja se hirveä laskeutuminen ukkosmyrskyn läpi. No tästäkin selvittiin hengissä!

Kun vihdoin sain (märän) laukun käsiini, kello oli jo 00.30. Täydensin matkavarustustani vesi- ja Cokispullolla ja ulkoistin itseni terminaalista kuumaan ja kosteaan yöilmaan. Bussi Piraeukseen lähti aivan terminaalin oven ulkopuolelta ja lipun (3.20 eur) sain ostettua vieressä olleesta lippukioskista. Bussi lähti matkaan klo 01.15 ja ennakkotietojen mukaisesti matka satamaan kesti noin tunnin... vaikka oli yö ja kuski ajoi kuin gröönholmi.

Satamaan saavuttuani päätös taksin ottamisesta oli helppo! Vaikka matkaa hotellille olisi ollut alle kilometri, en todellakaan halunnut lähteä yksin pimeässä hortoilemaan satamasta pois. No, nopeammin olisin luultavasti kuitenkin ollut perillä jos olisin kävellyt. Taksikuskilla ei nimittäin ollut hajuakaan koko hotellista. Sanoin osoitteenkin (katujen kulman missä hotelli sijaitsee) ja vaikka kuskilla oli navigaattori, ei hommasta meinannut tulla mitään. Minulla oli kartta josta näytin mihin olen menossa, mutta suhari oli ihan pihalla. Yritti jopa väittää erästä katua ihan toisen nimiseksi ja jättää väärälle hotellille. Tajusin aika pian, että tekee tämän ihan tahallaan, pyörittelee blondia ympäriinsä ihan kiusallaan. Kun näytin kuskille kartalta missä ollaan ja mihin suuntaan pitää ajaa, hotelli löytyikin yllättäen ihan nopeasti!!! No, kello oli jo 02.30 joten maksoin taksikuskin pyytämän 10 euroa ihan kiltisti... ihan vaan siitä ilosta, että olin perillä.

Hotelliin kirjautuminen sujuikin sitten todella sutjakkaasti, ystävällisesti ja sain vielä "valmiit" neuvot aamua varten. Respan poika totesi vaan haukotellen että olin hänen viimeinen asiakkaansa, johon minä sitten että voitaisiin sanoa myös että aamun ensimmäinen... Kun asetin huoneessani kännykän herätykselle klo 5.30, näytössä luki: "Aikaa hälyytykseen 2,5 tuntia". Ou jee...