Lähempänä taivasta

Tänään aamupalan jälkeen noudin pesulasta sinne eilen jättämäni pyykit. Pyykkejä oli kaksi satsia: valkoiset ja värilliset. Pesu tuli maksamaan 10 euroa. Puhdas pyykki oli ehkä sillä tavalla kreikkalaisesti puhdasta; oli kyllä pesty ja tuoksui puhtaalle, mutta ei nyt ihan valkoiset vaatteet tahrattomia....

Joutilas oloni kaipasi kunnon rääkkiä ja mikäs sen parempi tapa kuluttaa kaloreita kuin pieni kävelyretki . En ole mikään patikoija, mutta opaskirjaan mukaan aloittelijakin selviäisi hengissä kävelystä Minoan rauniokaupunkiin. Matka sinne ei ole pitkä, vain 2 kilometriä, mutta koska Katapola on vuorien ympäröimä ja muulipolku Minoaan lähtisi melkein hotellini takapihalta, siinä kohoavan vuoren juurelta, arvioin että matka tulisi olemaan nousuvoittoista! Ja niinhän se olikin! :-)

Karttahan on sillä tavalla litteä (ainakin tämmöiselle blondille) että jos joku olisi kertonut minulle että lopulta päädyn melkein sen vuoren huipulle, niin en ehkä olisi lähtenyt matkaan. Mutta onneksi en tiennyt tätä!

No ei siis muuta kuin 1.5 litraa vettä mukaan, huivi päähän ja Eccoa toisen eteen....

Matka tosiaan alkoi pienellä polulla melkein hotellini takaa. Noin 7 min. kävelyn jälkeen polku tuli "isolle" tielle, mistä siis voi autollakin ajaa. Se oli tietysti helpompi kävellä, mutta kiemurteli ylös vuoren rinnettä.

Taakse jäävä maisema oli upea - juuri sitä mitä opaskirja oli luvannut. Huikea näkymä yli Katapolan lahden ja kylän.... Kaunista!

Matkaa oli vaikea arvioida, mutta paahtavassa helteessä se tuntui ihan tarpeeksi pitkältä.

Viimein löytyi kyltti joka osoitti kaivauksille. Maisemat olivat kyllä upeita. Kyltin vieressä oli pieni kirkko jota oli aivan pakko käydä vilkaisemassa.

Samalla se tarjosi hyvän levähdystauon ennen viimeistä nousua.

Kirkolta Minoaan oli vielä parin sadan metrin nousu ja sitten olin perillä. Samalla avautui näkymä myös saaren toiselle puolelle. Merta näkyvissä molemmin puolin! Jo pelkästään maisemien vuoksi tänne kannatti itsensä hilata.

Greek Island Hopping -opaskirjan mukaan Minoan ikiaikaiseen kaupunkiin kannatti tutustua jo senkin takia että kohde oli maksuton ja että siellä silti oli hyvät opastukset ja selostukset kaivauksista. Maksuton kohde kyllä oli, mutta opasteet oli joko viety pois (tyhjiä tauluja) tai niin säiden pilaamia, ettei taulujen tekstistä saanut oikein mitään selvää. Siinä sitten katselin vuoren rinnettä kohoavaa kivikasaa ja kuvittelin siihen taloja ja kujia.

Onneksi meillä on netti!

Maisemat olivat matkan huikaisevimmat ja kun muut satunnaiset matkailijat lähtivät, jäin vuoren huipulle yksin. Jonkin tovin siinä istuin ja nautin maisemasta ja hiljaisuudesta.

Matka alas takaisin Katapolaan joutui vikkelämmin vaikkakin alaspäin käveleminen ei ole niin mukavan tuntuista kuin kiipeäminen. Loppumatkaa vauhditti veden lipittämisestä johtuva luonnollinen seuraus...

Iltapäivä oli jälleen omistettu chillailulle ja puutarhassa oleskelulle. Tein myös jatkosuunnitelmia. Olin jo aikaisemmin päättänyt että viivyn täällä Amorgoksella viikon, eli maanantaihin asti. Hotelli on ihana ja edullinen ja täältä löytyvät hyvät peruspalvelut. Katapolasta on myös hyvät yhteyden pienemmille saarille joten päätinkin lähteä torstaina Koufonissille ja viipyä yön yli. Lauttavaihtoehdot olivat joko pieni Express Skopelitis (matka-aika 3,5 tuntia) tai iso Blue Star Naxos (matka-aika 40 min.) ja koska ne molemmat lähtivät aamulla klo 6 ei valintaperusteena voinut käyttää muuta kuin matka-aikaa. Hankin 7,5 euron arvoisen lipun nopeampaan Blue Star Naxokseen. Olisinpahan ainakin aikaisemmin perillä siltä varalta että majoituspalvelut ovat kiven alla.

Aikaisen aamuherätyksen vuoksi lähdin syömään illallista aikaisin. Samalla sain satamasta kauniita auringonlaskukuvia. Valitsin jälleen pienen tavernan rannasta ja söin aivan mielettömän hyvää tonnikalasalaattia ja grillattuja sardiineja.

Sitten vaan nopeasti yhden yön kamat kassiin ja nukkumaan.