Antiparos - viides helmi

Aikainen lintu madon nappaa... sanotaan.

Tänä aamuna heräsin kellon soittoon klo 7.30. Kello oli soimassa sen vuoksi, etten myöhästyisi klo 9 bussista Puntaan. Aikainen lintu on unelias mutta myös utelias. :-)

Paroksella on bussilinja joka ihan säännöllisin väliajoin ajaa ei minnekkään. Ja sen paikan nimi on Punta. Puntassa ei oli mitään.... Ainut syy mennä Puntaan on sen yhteys viereiselle Antiparoksen saarelle. Kun syksyisin merenkäynti käy liian rajuksi Parikia-Antiparos turistiveneille, ainut mahdollisuus mennä Antiparokselle on mennä Puntan kautta.

Antiparos, viimeinen kohteeni tällä reissulla. Jälleen kerran kaunis, pieni, unelias jo tähän aikaan vuodesta.

Saavuin tänne siis ensin bussilla ja sitten autolautalla. Antiparoksen saari (55 km2, asukkaita 280) on joskus 500 -luvulla irtautunut Paroksesta maanjäristyksen ansiosta ja on nyt oma itsenäinen saarensa.

Antiparoksella ei ole kuin yksi kaupunki, jonne kaikki toiminta on keskittynyt. Sen lisäksi saarella on muutama hyvä ranta mm. yksi Kreikan kolmesta virallisesta nudistirannasta sekä vanha kaivos.

Päätin viettää päivän tutustumalla kaupunkiin ja sen ainoaan "nähtävyyteen" Kastroon eli kaupungin linnoitukseen. Siitä nyt ei varsinaisesti ole kovin paljoa jäljellä, vähän vanhaa muuria ja linnoituksen keskellä olleen tornin alaosa.

Kastrossa on myös museo, jossa ei itseasiassa ole mitään esillä!!

Kaupunki oli kaunis, ränsistyneellä tavalla.

Ränsistyneellä........

ja ränsistyneemmällä.

Kaupungin (ja saaren) toisella laidalla on pienempi ja huonompi ranta: Sunset beach. Opaskirjan mukaan se soveltuu hyvin ainoastaan paikaksi pohtia syntyjä syviä ja miettiä elämän tarkoitusta. Jos ei pidä lopputuloksesta voikin sitten kävellä suoraan mereen....

No, minusta paikka oli ihan kaunis ja kyllä elämä on niin ihanaa ja mukavaa, että päätin pysyä kuivalla maalla.

Rannalta löytyi myös jonkinlainen muistomerkki ja laatassa hauska pala saaren historiaa... Kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi ja ehkä pystyy lukemaan tarinan.

Nautin katkarapusalaatin lounaaksi yhdessä sataman tavernoista ja nautin kauniista maisemasta. Kaksi tyttöä tuli kysymään ottaisinko heistä kuvan ja tällaiset tilanteet johtaa juuri mukaviin keskustelutuokioihin. Tytöt olivat Espanjasta joten sain tilaisuuden puhua espanjaa!

Iltapäivällä otin lautan takaisin Parokselle ja bussi kohti Parikiaa lähtikin 20 min. kuluttua. Tai no ei ihan suoraan kohti Parikiaa. Kysessä oli ruuhkabussi joka kiersi saaren eteläkärjen kautta ja palasi sitten vasta Parikiaan. Kaiken kaikkiaan matka kesti melkein tunnin. No, tulipahan nähtyä maisemia...

Illalla suuntasinkin sitten viettämään viimeistä iltaa Paroksella ja lopulta vielä istuskelin hotellin puutarhassa uusien saksalaisten ystävieni kanssa. Kyseisellä pariskunnalla on Saksassa, Freibergissä, hotelli ja kuten arvata saattaa kovasti kutsuivat käymään.