Koufonissia ja upea auringonnousu

Mitähän minäkin oikein ajattelin kun laitoin tuon edellisen otsikoksi "Puutarhan esittely..."????

Tarkoitus ei todellakaan ollut esitellä "puutarhaa"...Pyydän siis anteeksi, Ike, jos puolivahingossa eksyit blogilleni kasvustoperäisen aineksen toivossa...!

No, leikki sikseen...

Leikki on siitä kaukana kun mun pitää herätä ennen aurinkoa! Torstaiaamuna (liian) aikaisin karistin unet silmistäni ja jo puoli kuuden aikoihin hiippailin ulos hotellista pimeään aamuun. Mukaani ottamasta taskulampusta oli nyt todella hyötyä kun kipitin pimeää kujaa pitkin ensin puutarhasta isommalle polulle ja siitä sitten kohti satamaa.

Pieni kissa roikotti jotain suussaan, oli saanut vissiin hiiren ja häiriintynyt kukko kiekui matkalla, vaikka aurinko ei edes pilkottanut taivaanrannasta vielä....

Satamaan päästyäni Blue Star Naxos oli valmiina lähtöön. Ylhäällä kannella kahvila availi toimintojaan ja varattuani ikkunapöydän kävin hakemassa ison kupin kahvia. Nälkä ei vielä ollut... Katapolasta kyytiin lähti vain kourallinen porukkaa ja suurin osa reppureissaajia isojen rinkkojensa kanssa.

40 min. matkan kulutin edellisen päivän blogitekstin kirjoittamiseen. Ikkunapaikka oli siinä mielessä turha sillä vielä laivan saapuessa Koufonissiaan oli aika pimeää. Laskeuduin alas autokannelle ohjeiden mukaan odottamaan satamaan saapumista ja olihan taas jälleen kerran hassua kun Fur Elisen soidessa mentiin pitkän matkaa lautan peräluukku auki!

Peräluukusta hiljalleen avautuva maisema oli kerrassaan upea! Kaksi pientä matalaa saarta ja valkoisia taloja siellä täällä. Jälleen kerran rakkautta ensi silmäyksellä!

Laivan rantauduttua käppäilin rauhallisesti satamaan ja toiveikkaana katselin löytyisikö näin aamulla huoneen tarjoajia. Löytyihän niitä... Jälleen kerran rouvat olivat jalkautuneet aikaisin aamulla vieraita vastaan. Otin vastaan ensimmäisen tarjouksen (20 e / yö, 100 m satamasta) ja vaikka huone toki olisi voinut olla parempikin, oli se mielestäni ihan OK, joten otin huoneen. Nyt (myöhemmin) uskon, että olisin saanut varmasti kivemman huoneen halvemmalla vähän myöhemmin päivällä ja itse kiertelemällä ja kyselemällä.

Uudessa huoneessani ei tietenkään ollut nettiyhteyttä (jotenkin en sitä täällä odottanutkaan) joten toivoin että löytäisin jonkin kahvilan jossa olisi Wlan. Kyselin hotellin emännältä aamupalan perään ja hän neuvoi, että ehkä satamassa on kuppila auki näin aikaisin. Sinne siis.

Kuppila (tai Taverna) löytyikin, mutta ennen sisäänastumista sain kunnian seurata aivan mahtavan ihanaa auringonnousua satamasta käsin. Aikaisessa herätyksessä on se hyvä puoli, että näkee jotain, mitä unikeot ei näe...

Muutaman valokuvan ja sen pienen pienen hetken, kun aurinko valloittaa taivaanrannan, jälkeen siirryin istumaan tavernan terassille. Terassilla istui pääosin miehiä (paikallisia farmareita ja kalastajia varmaankin) ja tavernan pitäjä; ihan Meryl Streepin näköinen nainen. Tilasin aamiaiseksi tuorepuristettua appelsiinimehua, kahvia ja tomaatti-kinkku-juusto toastin. Ja kuin toiveeni olisi täytetty; paikasta löytyi nettiyhteys! Sain siis aamiaisen aikana blogini eiliseltä päivitettyä ja kuvat lisättyä.




Koufonissia on pienen pieni, pinta-alaltaan vain 3.8 neliökilometrin kokoinen saari - tai itse asiassa kaksi saarta Ano (ylä) Koufonissia ja Kato (ala) Koufonissia. Asukkaita saarella on 280. Ano Koufonissia on ns. pääsaari minne laivat tulevat ja missä on saaren ainut kaupunki, Chora. Muuta saarella ei sitten olekaan, paitsi ehkä Kykladien parhaat rannat. Rannalle siis. Jo satamassa totesin, etten varmaan koskaan ole nähnyt niin kirkasta vettä. Aivan kuin joku olisi laskenut kraanavettä mereen.

Sataman taulu opasti että vene lähirannoille lähtisi klo 12 ja palaisi 16.30 takaisin. Ajattelin että kyllä varmasti sen ajan kestän rannalla loikoilua ja uimista. Saaren paras ranta löytyisi venereitin päätepysäkiltä: Pori.

No, valitettavasti Pori jäi nyt käymättä... Kun saavuin takaisin satamaan vailla kaksitoista, olin aivan yksin. Kohta siihen tulee papparainen (veneen kapteeni) ja kysyy minne olen menossa. Mies naureskeli, että yksinkö olen ja eikö ole muita. En ollut muita. Kapteeni kertoi hinnaksi 20 euroa johon minä että "kiitos, ei." Kaksikymppinen oli minusta liikaa yhdestä rantareissusta, ainakin tällä budjetilla. Ehkä sitten joku toinen kerta ja ehkäpä jonkun kanssa...

Mutta ongelmaahan tämä suunnitelmien äkillinen muutos ei tuonut; kaupungin oma ranta oli myös aivan upea (paras tähän asti näkemäni), joten ei muuta kuin pyyhe hiekalle ja vaatetta vähemmäksi.

Nyt oli lämpömittari mukana ja veden lämpötilaksi se näytti +25 astetta. Siinä pulikoidessani ja rannalla uinnista raukeana retkottaessani alkoi tuntua että kyllähän tätä voisi harrastaa toistekin! :-)

Iltapäivällä kolmen aikaan oli jo paahtunut olo ja aikaisen aamiaisen johdosta jo hieman nälkäkin. Valitsin kauniin tavernan niistä muutamista jotka olivat auki (kaupunki näyttää jo asettuneen talviteloilleen) ja söin reissun ensimmäisen mussakan. Nami nami. Mussakan välitön seuraus on armoton nukutus, joten palasin huoneeseeni, kävin suihkussa pesemässä aurinkorasvat ja hiet pois ja sukelsin lakanoiden väliin päiväunille.

Illalla palasin aamulla löytämääni tavernaan päivittämään blogia ja kommunikoimaan kotopuoleen. Ja sitten vielä yhden paikallisen kautta kotiin ja nukkumaan. Illalla taivas tarjosi vielä yhden valoshown kun meren yllä ukkosti oikein kunnolla. Jumala se siellä vaan ottaa salaman kanssa meistä kuvia! Yhden rankan sadekuuron rintama heitti myös Koufonissian päälle.

Niin.... ja tuo valokuva tuolla tämän tekstin alussa on otettu täällä Koufonissialla.

Oli siinä pelargonia poikineen mummon ikkunalla.... :-)