Keinuva Kykladien ympäriajo

Suloinen sunnuntaiaamu herätteli minut yhdeksän tienoilla. Tänään oli lähtö Amorgokselta joten ei muuta kuin pakkaamaan. Mutta jotain puuttui... ne pyykit.

Edellisenä iltana pyysin Sofiaa soittamaan ovessa olleeseen puhelinnumeroon. Sofia soitti ja sopi Barbaran, pesulan naisen, kanssa että hakisin pyykit sunnuntaiaamuna klo 11. Tasan. Hyvä juttu, hyvää palvelua!

No, pakkailtuani kaiken muun, lähdin vailla 11 kipittämään pesulaa kohti. Ajattelin siinä samalla syödä aamupalaa jossakin kahvilassa. Olin pesulan ovella hyvissä ajoin ja pian kello tuli 11. Ketään vaan ei näy missään.... Barbaraa ainakaan, No, ajattelin että tämä on niiin kreikkalaista.... Kun kello oli 11.15, aloin jo huolestua. Yhtäkkiä pesulan ovi avautuu ja ulos astuu mies. Mies keräilee työkalujaan, oli siis joku huoltomies tms. Kyselin pyykkien perään, mutta mies sanoi vaan että maanantaina on pesula auki. Yritin selittää, että olin sopinut Barbaran kanssa, että tulen tänään hakemaan pyykkejä. Sitten mies ottaa puhelimen ja soittaa. Hetken puhuttuaan hän antaa puhelimen minulle. Alan itse kyselemään pyykkieni perään. Nainen puhelimessa (varmaankin Barbara) kertoo että pyykit on viety hotellilleni. No kiva että pyykit löytyivät, mutta näin olisi voitu sopia alunperinkin... Ei kun takaisin hotellille.

Pyykit olivat yläkerrassa Sofian perheen kotona. Ne oli tuotu sinne jo ed. iltana...

Maksoin samalla yöpymiseni ja hyvästelin perheen. Pakkailin loput tavarat ja nälkä vatsassa kurnien lähdin laukun kanssa kohti satamaa. Vielä viimeinen vilkaisu ihanaan puutarhaan ja rapsutus kissoille.

Söin aamupalan ja odottelin laivan lähtöä. Tuuli edelleen tosi kovaa, joten vähän jännitti tuleeko edes koko paatti. Laivan aikataulunmukainen lähtöaika Katapolasta piti olla klo 13.

Kylläpä tuulee kovaa!

Kaikki tähyilimme kiivaasti merellenäkyykö laivaa...

Eikös ole vähän komea satamavirkailija!!

No, tulihan se Highspeed 1 lopulta. Matkaan päästiin lähtemään n. 15 min. myöhässä.

Heti satamasta lähdettyä oli selvää että tästä tulisi tosi keinuva matka. Onneksi en ole koskaan ollut merisairas. Tunne ei silti ollut mitenkään mukava kun välillä heilutti oikein kunnolla ja ajattelin että tätä pitää sietää 3,5 tuntia!

En yhtään tiennyt mikä laivan reitti oli ja montako pysähdystä olisi ennen Parosta. Pian tultiin kuitenkin jo seuraavaan satamaan. Ihanaa kun keinunta vähän hellitti! Menin ulos peräkannelle katsomaan minne oltiin tulossa ja siinän oli vanha tuttu: Koufonissia. Oli mukava katsella rantautumista ja kertailla mukavia muistoja. Yhtäkkiä kuulin tutunkuuloista puhetta vierestäni. Suomalaisia!

Pakkohan siinä oli alkaa juttelemaan. Helsinkiläinen pariskunta oli ihan yhtä yllättynyt minun kansalaisuudesta kuin minä heidän. He olivat olleet myöskin jo kaksi viikkoa reissussa eivätkä hekään olleet tavanneet aikaisemmin suomalaisia. He olivat tulossa Parokselta ja menossa nyt Schinoussalle. Laiva oli pysähtynyt ennen Amorgosta Naxoksella joten päättelimme, että laiva kiertää pikkusaaret ja palaa sitten takaisin Parokselle. Tästähän tulisikin kiva risteily!

Käytiin läpi kaikki kokemuksemme ja juttelimme muutenkin matkailusta. Rouva oli ilmeisesti jo eläkkeellä ja mies sanoi olevansa "puolieläkeläinen". Heillä oli siis aikaa matkustaa. Nyt tällä reissulla he aikoivat viipyä 4 viikkoa. Viime syksynä he olivat olleet 10 viikkoa asuntoautolla Espanjassa ja pari vuotta taaksepäin myös asuntoautolla Kreikassa, Halkidikilla, 5 viikkoa. Kateeksi käy!

Laivan seuraava pysähdys olikin Schinoussa (kuvassa), joten jätimme hyvästit ja toivotimme hyvät jatkot.

Schinoussalta laiva suuntasi Irakliaan (kuvassa) ja siitä sitten Naxoksen kautta Parokselle.

Pienten saarten välillä meri oli tyynempi joten matkanteko oli tosi mukavaa ja oli ihanaa nähdä uusia pieniä saaria sekä kaikki ne vanhat tutut joilla olin tällä reissulla käynyt. Ennen Parosta taas keinutti oikein kunnolla.

Parikian satamassa Dimitris oli vastassa ja kyseli miksi ihmeessä tulen yksin. "Minne sinä olet jättänyt kaikki kreikkalaiset poikaystäväsi??" ;-) Odottelimme vielä toiselta laivalta porukkaa ja sitten hyppäsimme hotellin minibussiin. Dimitris oli saanut toiselta laivalta "haaviinsa" italialaisen pariskunnan jotka olivat saarella ensimmäistä kertaa. Ja kuten viimeksikin matkalla hotelliin Dimitris kertoili Parikiasta, tällä kertaa italiaksi. Dimitris kertoi pariskunnalle, että Tiina on jo vanha asiakas ja tietää kaiken... :-)

Pienen lepohetken ja suihkun jälkeen olin valmiina lähtemään ulos syömään.