Ateena 23.-24.9.

Terveiset jälleen Wienistä! Koneenvaidon välissä on jälleen yli kaksi tuntia aikaa joten istahdin kirjoittamaan teille viimeisistä lomapäivistäni Ateenasta.





Keskiviikkoaamuna (taas!) aikainen herätys ja huoneen louvutus sekä hyvästit Annalle ja hänen miehelleen Tassokselle, joka vei minut autollaan satamaan. Seisoin Blue Star Diagoraksen peräkannelta ja haikeana katselin loittonevaa Parikian satamaa ja Paroksen saarta. Ei sille mitään voi että kotiinlähtö harmittaa vaikka omaa kotia ja ystäviä onkin ikävä.












Viiden tunnin merimatka meni hyvin; onneksi sää oli ihan hyvä eikä kovin paljoa keinuttanut. Laivan saapuessa Piraeukseen istuskelin odottamassa rantautumista ja aloin juttelemaan naisen kanssa joka kyseli metroyhteyksistä satamasta lentokentälle. Annoin naisen lainata opaskirjaani, josta hän kopioi tietoja muistikirjaansa. Nainen, Katherine, oli Englannista ja myös yksin reissussa. Hän oli ollut Naxoksella 10 päivää.


Hän kertoi aina aikaisemmin matkustaneensa ystäviensä kanssa ja oli nyt todella jännittynyt pääsisikö lentokentälle omin neuvoin. Rohkaisin häntä ja sovimme että lähdemme yhdessä etsimään metroa ja jatkoyhteyksiä. Nainen vaikutti silmin nähden helpottuneelta, varsinkin kun opaskirjani hyvät ohjeet oli tehnyt häneen vaikutuksen. Metrolle pääsy olikin kätevää kun laivalta oli ilmainen bussikuljetus metroasemalle.




Ostin 24 tunnin lipun joka maksoi 3 euroa. Laukkun raahaminen ruuhkaisessa metrossa ei ole kovin kivaa, mutta taksi olisi maksanut melkein 50 euroa. Kun Katherine jäi pois, minulla oli vielä pari pysäkkiä Omonian aukiolle, jonka lähellä hotellini sijaitsi. Nyt minua jännitti miten löydän hotellin. Tiesin kadun nimen ja numeron, mutta arvelin homman silti olevan hakuuammuntaa. Niin kuin arvelinkin, metrosta pääsi ulos monesta kohtaa, eri puolille aukiota ja kun sillä tavalla maan alta tupsahdat kirkaaseen päivänvaloon isolle aukiolle, on ihan mahdoton tietää mihin neljästä ilmansuunnasta suunnistaa.




No, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin tällä reissulla (ja muillakin reissuilla) luotin vaan johdatukseen ja niinpä niin; tulin ulos sokkeloisesta metrosta juuri sen kadun kulmaan jolla hotelli sijaitsi. Hyvä siis! No sitten vaan katua tallaamaan ruuhkassa eteenpäin. Heti oli selvää, että kuuma, ruuhkainen, likainen Ateena ei ole minun paikkani! Ja pahinta mitä voi tehdä on näyttää eksyneeltä turistilta. Täällä ei auttavia, ystävällisiä ihmisiä löytynyt.



No, kartan mukaan hotelli ei voinut olla kaukana Omonian aukiolta, mutta kun hetken käveltyäni en ollut nähnyt hotellia, aloin hieman huolestua. Kadun numeroitahan ei missään näkynyt. Sitten oli pakko noudattaa äidin neuvoa: kysyvä ei tieltä eksy. Kysyin eräältä laukkukauppiaalta hotellista ja hän osoittikin oitis kadun toiselle puolelle.








Siinähän se oli Classical Baby Grand Hotel! Aaah! Pian olisin viileässä, ihanassa hotellihuoneessani!



Tiesin nettisivujen perusteella että hotelli oli vähintäänkin erikoinen. Ja niinhän se olikin. Katsokaa näitä kuvia... ja vierailkaa nettisivuilla!



http://www.classicalhotels.com/babygrandhotel/





Oikealla kuvassa hotellin ala-aula.
























Aulasta portaat ylös vastaanottoon













Vastaanottotiskinä on kaksi tämmöistä avo-miniä







Kuvia shampanjabaarista. Mielenkiintoinen tiikeri -valaisin.


























Hotellin jokainen huone on erilainen.
















Hengähdettyäni hetken lähdin tutkimaan seutua... ja syömään! Minulla oli kurniva nälkä sillä kello oli jo melkein neljä iltapäivällä ja olin haukannut vain pienen pasteijan kahvin kanssa laivalla. Ja nyt sai kreikanherkut väistyä; bongasin heti Omonian aukion laidalta Goody´s hampurilaisravintolan. Goody´s on Kreikan Hesburger. Mutta voi sitä toimintaa tiskin takana... Huh huh. Kyse ei todellakaan ollut pikaruuasta. En ymmärrä sitä touhua ollenkaan! Tiskillä ei ollut jonoja vaan asiakkaat parveilivat tiskillä epämääräisenä ryhmänä. Nuoret tytöt tiskin toisella puolella ottivat tilauksia vastaan, huutelivat ne pojille jotka olivat kyökin puolella ja sitten asettivat tarjottimia riviin tiskille. Kaikki alkoivat täyttää tarjottimia epämääräisessä järjestyksessä ja samalla rahastaa. Joku laittoi lisää ranskalaisia tulemaan, joku riiteli toisen kanssa, joku kasasi salaattiannosta. Tiskillä oli vain yksi kassa, tietysti. Ihan sekoa touhua. Sanoisin että ADHD-porukkaa; kaikki tekivät kymmentä asiaa samaan aikaan! Tilauksen saaminen kesti valehtelematta 10 minuuttia. Mikä kumma siinä on ettei yksi henkilö voisi palvella yhtä asiakasta alusta loppuun? Ei mene jakeluun!



No, se nälkäisen matkalaisen ajatusmaailma. Ehkä paikkaan ei kannata mennä vatsa kurnien. Mutta kyllä hampurilaisateria teki syntisen hyvää, pakko tunnustaa!

Paremmalla mielellä ja täysin vatsoin suuntasin seuraavaan kohteeseen: ruokamarkettiin. Tarkistettuani mini-baarin hinnat, totesin, että vettä on käytävä ostamassa kaupasta. No, hotellia vastapäätä olikin paikallinen S-market. Sinne siis. Jo sisään mennessäni katselin huolestuneena jonoja. Ja niinhän siinä kävi että vietin kaupassa yli puoli tuntia jonottamalla kassalle. No, harmittelin vähäistä aikaani Ateenassa ja sen kulumista kaupan kassajonossa.













Lopulta pääsin tutstumaan kaupunkiin ja valoisan aikaan. Heti oli selvää, että pimeällä en liikahda hotellista minnekään. Sen verran tylyltä kaupunginosa vaikutti. Selvää oli myös se etten mitenkään ehtisi Akropolikselle tai muihinkaan nähtävyyksiin, joten päätin vaan lähteä kävelemään Athina -katua Akropolikselle päin. Täytyyhän minun nyt edes yksi kuva siitä saada. Vähän matkan päässä oli aukio josta oli näkymä ylös Akropolikselle sekä vanhan antiikinaikaisen kirjaston (Library of Hadrian) rauniot. No, eipähän tarvinnut lähteä Ateenasta ihan ilman rauniokuvia.



















Pyörin siinä ympäriinsä kunnes suuntasin kulkuni Omonian aukiolla sijaitsevaan isoon ostoskeskukseen (vähän niin kuin Stockmann) josta toivoin löytäväni ylimmästä kerroksesta kahvilan, josta taas uskoin olevan näkymän yli kaupungin. Olin oikeassa; tavaratalossa oli 10 kerrosta ja kymppikerroksessa oli kahvila mahtavin näkymin yli kaupungin kattojen, Akropolikselle jne. Kuva on otettu kahvilan ikkunan läpi.






Tavaratalo oli sinänsä jo nähtävyys. Yksi osasto pelkille kynsilakoille! Olin taivaassa!



Kun laskeuduin alas "taivaasta" oli jo hämärää ja suuntasin kulkuni takaisin hotellille. Nautin yleellisen hotellihuoneen rauhasta ja viileydestä, sekä mielettömän ihanasta, pehmeästä sängystä.


Torstaina nukuin niin pitään kun nukutti ja aamupalan jälkeen totesin, että minulla on reilu tunti aikaa ennen kuin pitää luovuttaa huone ja suunnata lentokentälle. Päätin käyttää ajan käymällä Syntagman aukiolla joka oli kahden metropysäkin päässä. Aukio olikin jo huomattavasti viihtyisämmän ja nukavamman oloinen. Aukion laidalla sijaitsee Kreikan parlamenttitalo sekä luksushotelleja näyttävine sisäänkäynteineen.













Hetken aukiolla pyörittyäni, totesin, että oli aika lähteä hotellille pakkaamaan laukku valmiiksi.



















Luovutin huoneen ja pyysin respaa tilaamaan taksin. En enää millään jaksanut lähteä ison laukun kanssa metron ryysikseen. Kysyin vielä respan pojalta mitä taksi lentokentälle maksaisi. Opaskirjan mukaan hinta on noin 35 euroa, mutta taksikuskit yrittävät aina huijata turisteilta jopa puolet enemmän. Respan poika sanoi että noin 40 euroa. Kun taksi tuli, kysyin kuskilta olisiko matka kentälle 35 euroa. Kuski pyöritteli käsiään ja sanoi "noin 37-38 euroa". OK, ei muuta kuin matkaan sitten vaan. Matkalla kuski jutteli mukavia ja kyseli kovasti menemisiäni ja tulemisiani. Valitteli samalla, että tänään on ruuhkaista ja kova liikenne. Niin olikin, mutta en uskonut liikenteen olevan yhtään sen kaaosmaisempi kuin muinakaan päivinä.


Moottoritielle pääsystä kuski maksoi 2,70 euroa tullimaksua ja matka jatkui joutuisasti. Kun saavuimme kentälle 50 minuuttia myöhemmin taksamittari näytti 34 euroa. Eli opaskirja oli jälleen oikeassa. Kun olin maksamassa, kuski sanoikin että koska oli niin kova ruuhka ja tultiin maksullista moottoritietä hinta olisikin 46 euroa! Sanoin heti, että ei ikimaailmassa!!! Kuski vetosi edelleen kovaan ruuhkaan. Sanoin kuskille, että sovimme hinnan lähtiessä 38 euroon, mittari näyttää 34 euroa ja vaikka olisi mikä ruuhka, maksan maksimissaan 40 euroa. Kuski pyöritteli käsiään.... Hetken siinä asiasta kiisteltyämme kuski otti sitten kuitenkin vastaan tarjoamani 40 euroa. Ja varmasti siinäkin oli se 5 euroa liikaa.


Lento lähti ajallaan ja kotiinpäin ilmojen halki. Klo 23 aikoihin olisin takaisin 20 astetta viileämmässä Helsingissä.