Kreikkaseikkailun kuvagalleria

Hei!

Reissun kaikki kuvat löytyvät (vihdoinkin) tämän linkin alta:

http://picasaweb.google.com/111216561935028400348/GreekIslandHopping62492009#

Oma koti kullan kallis! Ja sänky!

Kotona ollaan!

Olipahan reissu ja tulipahan tehtyä. :-) Vielä on vähän vaikea jäsennellä ajatuksia ja kirjoittaa yhteenvetoa, mutta uskoisin että se tässä viikonlopun aikana syntyy.

Viikonlopun aikana minulla on tarkoitus myös siirtää kaikki kuvat tämän blogin yhteydessä olevaan Picasa -nettialbumiin. Laitan suoran linkin albumiin kunhan saan kuvat järjestettyä ja nimettyä. Kuvia ja videoita on kuitenkin 781 kpl. Ja niistä olen jo raakannut melkein kaikki epäonnistuneet otokset pois.

Haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita! On ollut mukava kuulla, että teitä on ollut siellä paljon ja on ollut myös mukava lukea kommentteja. Tämä on ollut myös todella oiva tapa pitää samalla itselleen päiväkirjaa.

Kiitos! :-)

Nyt lähden ostamaan pyykinpesuainetta ja täytettä tyhjään jääkaappiin!

Ja yritän muistaa laittaa vessapaperit vessanpönttöön! ;-)

Ateena 23.-24.9.

Terveiset jälleen Wienistä! Koneenvaidon välissä on jälleen yli kaksi tuntia aikaa joten istahdin kirjoittamaan teille viimeisistä lomapäivistäni Ateenasta.





Keskiviikkoaamuna (taas!) aikainen herätys ja huoneen louvutus sekä hyvästit Annalle ja hänen miehelleen Tassokselle, joka vei minut autollaan satamaan. Seisoin Blue Star Diagoraksen peräkannelta ja haikeana katselin loittonevaa Parikian satamaa ja Paroksen saarta. Ei sille mitään voi että kotiinlähtö harmittaa vaikka omaa kotia ja ystäviä onkin ikävä.












Viiden tunnin merimatka meni hyvin; onneksi sää oli ihan hyvä eikä kovin paljoa keinuttanut. Laivan saapuessa Piraeukseen istuskelin odottamassa rantautumista ja aloin juttelemaan naisen kanssa joka kyseli metroyhteyksistä satamasta lentokentälle. Annoin naisen lainata opaskirjaani, josta hän kopioi tietoja muistikirjaansa. Nainen, Katherine, oli Englannista ja myös yksin reissussa. Hän oli ollut Naxoksella 10 päivää.


Hän kertoi aina aikaisemmin matkustaneensa ystäviensä kanssa ja oli nyt todella jännittynyt pääsisikö lentokentälle omin neuvoin. Rohkaisin häntä ja sovimme että lähdemme yhdessä etsimään metroa ja jatkoyhteyksiä. Nainen vaikutti silmin nähden helpottuneelta, varsinkin kun opaskirjani hyvät ohjeet oli tehnyt häneen vaikutuksen. Metrolle pääsy olikin kätevää kun laivalta oli ilmainen bussikuljetus metroasemalle.




Ostin 24 tunnin lipun joka maksoi 3 euroa. Laukkun raahaminen ruuhkaisessa metrossa ei ole kovin kivaa, mutta taksi olisi maksanut melkein 50 euroa. Kun Katherine jäi pois, minulla oli vielä pari pysäkkiä Omonian aukiolle, jonka lähellä hotellini sijaitsi. Nyt minua jännitti miten löydän hotellin. Tiesin kadun nimen ja numeron, mutta arvelin homman silti olevan hakuuammuntaa. Niin kuin arvelinkin, metrosta pääsi ulos monesta kohtaa, eri puolille aukiota ja kun sillä tavalla maan alta tupsahdat kirkaaseen päivänvaloon isolle aukiolle, on ihan mahdoton tietää mihin neljästä ilmansuunnasta suunnistaa.




No, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin tällä reissulla (ja muillakin reissuilla) luotin vaan johdatukseen ja niinpä niin; tulin ulos sokkeloisesta metrosta juuri sen kadun kulmaan jolla hotelli sijaitsi. Hyvä siis! No sitten vaan katua tallaamaan ruuhkassa eteenpäin. Heti oli selvää, että kuuma, ruuhkainen, likainen Ateena ei ole minun paikkani! Ja pahinta mitä voi tehdä on näyttää eksyneeltä turistilta. Täällä ei auttavia, ystävällisiä ihmisiä löytynyt.



No, kartan mukaan hotelli ei voinut olla kaukana Omonian aukiolta, mutta kun hetken käveltyäni en ollut nähnyt hotellia, aloin hieman huolestua. Kadun numeroitahan ei missään näkynyt. Sitten oli pakko noudattaa äidin neuvoa: kysyvä ei tieltä eksy. Kysyin eräältä laukkukauppiaalta hotellista ja hän osoittikin oitis kadun toiselle puolelle.








Siinähän se oli Classical Baby Grand Hotel! Aaah! Pian olisin viileässä, ihanassa hotellihuoneessani!



Tiesin nettisivujen perusteella että hotelli oli vähintäänkin erikoinen. Ja niinhän se olikin. Katsokaa näitä kuvia... ja vierailkaa nettisivuilla!



http://www.classicalhotels.com/babygrandhotel/





Oikealla kuvassa hotellin ala-aula.
























Aulasta portaat ylös vastaanottoon













Vastaanottotiskinä on kaksi tämmöistä avo-miniä







Kuvia shampanjabaarista. Mielenkiintoinen tiikeri -valaisin.


























Hotellin jokainen huone on erilainen.
















Hengähdettyäni hetken lähdin tutkimaan seutua... ja syömään! Minulla oli kurniva nälkä sillä kello oli jo melkein neljä iltapäivällä ja olin haukannut vain pienen pasteijan kahvin kanssa laivalla. Ja nyt sai kreikanherkut väistyä; bongasin heti Omonian aukion laidalta Goody´s hampurilaisravintolan. Goody´s on Kreikan Hesburger. Mutta voi sitä toimintaa tiskin takana... Huh huh. Kyse ei todellakaan ollut pikaruuasta. En ymmärrä sitä touhua ollenkaan! Tiskillä ei ollut jonoja vaan asiakkaat parveilivat tiskillä epämääräisenä ryhmänä. Nuoret tytöt tiskin toisella puolella ottivat tilauksia vastaan, huutelivat ne pojille jotka olivat kyökin puolella ja sitten asettivat tarjottimia riviin tiskille. Kaikki alkoivat täyttää tarjottimia epämääräisessä järjestyksessä ja samalla rahastaa. Joku laittoi lisää ranskalaisia tulemaan, joku riiteli toisen kanssa, joku kasasi salaattiannosta. Tiskillä oli vain yksi kassa, tietysti. Ihan sekoa touhua. Sanoisin että ADHD-porukkaa; kaikki tekivät kymmentä asiaa samaan aikaan! Tilauksen saaminen kesti valehtelematta 10 minuuttia. Mikä kumma siinä on ettei yksi henkilö voisi palvella yhtä asiakasta alusta loppuun? Ei mene jakeluun!



No, se nälkäisen matkalaisen ajatusmaailma. Ehkä paikkaan ei kannata mennä vatsa kurnien. Mutta kyllä hampurilaisateria teki syntisen hyvää, pakko tunnustaa!

Paremmalla mielellä ja täysin vatsoin suuntasin seuraavaan kohteeseen: ruokamarkettiin. Tarkistettuani mini-baarin hinnat, totesin, että vettä on käytävä ostamassa kaupasta. No, hotellia vastapäätä olikin paikallinen S-market. Sinne siis. Jo sisään mennessäni katselin huolestuneena jonoja. Ja niinhän siinä kävi että vietin kaupassa yli puoli tuntia jonottamalla kassalle. No, harmittelin vähäistä aikaani Ateenassa ja sen kulumista kaupan kassajonossa.













Lopulta pääsin tutstumaan kaupunkiin ja valoisan aikaan. Heti oli selvää, että pimeällä en liikahda hotellista minnekään. Sen verran tylyltä kaupunginosa vaikutti. Selvää oli myös se etten mitenkään ehtisi Akropolikselle tai muihinkaan nähtävyyksiin, joten päätin vaan lähteä kävelemään Athina -katua Akropolikselle päin. Täytyyhän minun nyt edes yksi kuva siitä saada. Vähän matkan päässä oli aukio josta oli näkymä ylös Akropolikselle sekä vanhan antiikinaikaisen kirjaston (Library of Hadrian) rauniot. No, eipähän tarvinnut lähteä Ateenasta ihan ilman rauniokuvia.



















Pyörin siinä ympäriinsä kunnes suuntasin kulkuni Omonian aukiolla sijaitsevaan isoon ostoskeskukseen (vähän niin kuin Stockmann) josta toivoin löytäväni ylimmästä kerroksesta kahvilan, josta taas uskoin olevan näkymän yli kaupungin. Olin oikeassa; tavaratalossa oli 10 kerrosta ja kymppikerroksessa oli kahvila mahtavin näkymin yli kaupungin kattojen, Akropolikselle jne. Kuva on otettu kahvilan ikkunan läpi.






Tavaratalo oli sinänsä jo nähtävyys. Yksi osasto pelkille kynsilakoille! Olin taivaassa!



Kun laskeuduin alas "taivaasta" oli jo hämärää ja suuntasin kulkuni takaisin hotellille. Nautin yleellisen hotellihuoneen rauhasta ja viileydestä, sekä mielettömän ihanasta, pehmeästä sängystä.


Torstaina nukuin niin pitään kun nukutti ja aamupalan jälkeen totesin, että minulla on reilu tunti aikaa ennen kuin pitää luovuttaa huone ja suunnata lentokentälle. Päätin käyttää ajan käymällä Syntagman aukiolla joka oli kahden metropysäkin päässä. Aukio olikin jo huomattavasti viihtyisämmän ja nukavamman oloinen. Aukion laidalla sijaitsee Kreikan parlamenttitalo sekä luksushotelleja näyttävine sisäänkäynteineen.













Hetken aukiolla pyörittyäni, totesin, että oli aika lähteä hotellille pakkaamaan laukku valmiiksi.



















Luovutin huoneen ja pyysin respaa tilaamaan taksin. En enää millään jaksanut lähteä ison laukun kanssa metron ryysikseen. Kysyin vielä respan pojalta mitä taksi lentokentälle maksaisi. Opaskirjan mukaan hinta on noin 35 euroa, mutta taksikuskit yrittävät aina huijata turisteilta jopa puolet enemmän. Respan poika sanoi että noin 40 euroa. Kun taksi tuli, kysyin kuskilta olisiko matka kentälle 35 euroa. Kuski pyöritteli käsiään ja sanoi "noin 37-38 euroa". OK, ei muuta kuin matkaan sitten vaan. Matkalla kuski jutteli mukavia ja kyseli kovasti menemisiäni ja tulemisiani. Valitteli samalla, että tänään on ruuhkaista ja kova liikenne. Niin olikin, mutta en uskonut liikenteen olevan yhtään sen kaaosmaisempi kuin muinakaan päivinä.


Moottoritielle pääsystä kuski maksoi 2,70 euroa tullimaksua ja matka jatkui joutuisasti. Kun saavuimme kentälle 50 minuuttia myöhemmin taksamittari näytti 34 euroa. Eli opaskirja oli jälleen oikeassa. Kun olin maksamassa, kuski sanoikin että koska oli niin kova ruuhka ja tultiin maksullista moottoritietä hinta olisikin 46 euroa! Sanoin heti, että ei ikimaailmassa!!! Kuski vetosi edelleen kovaan ruuhkaan. Sanoin kuskille, että sovimme hinnan lähtiessä 38 euroon, mittari näyttää 34 euroa ja vaikka olisi mikä ruuhka, maksan maksimissaan 40 euroa. Kuski pyöritteli käsiään.... Hetken siinä asiasta kiisteltyämme kuski otti sitten kuitenkin vastaan tarjoamani 40 euroa. Ja varmasti siinäkin oli se 5 euroa liikaa.


Lento lähti ajallaan ja kotiinpäin ilmojen halki. Klo 23 aikoihin olisin takaisin 20 astetta viileämmässä Helsingissä.

Antiparos - viides helmi

Aikainen lintu madon nappaa... sanotaan.

Tänä aamuna heräsin kellon soittoon klo 7.30. Kello oli soimassa sen vuoksi, etten myöhästyisi klo 9 bussista Puntaan. Aikainen lintu on unelias mutta myös utelias. :-)

Paroksella on bussilinja joka ihan säännöllisin väliajoin ajaa ei minnekkään. Ja sen paikan nimi on Punta. Puntassa ei oli mitään.... Ainut syy mennä Puntaan on sen yhteys viereiselle Antiparoksen saarelle. Kun syksyisin merenkäynti käy liian rajuksi Parikia-Antiparos turistiveneille, ainut mahdollisuus mennä Antiparokselle on mennä Puntan kautta.

Antiparos, viimeinen kohteeni tällä reissulla. Jälleen kerran kaunis, pieni, unelias jo tähän aikaan vuodesta.

Saavuin tänne siis ensin bussilla ja sitten autolautalla. Antiparoksen saari (55 km2, asukkaita 280) on joskus 500 -luvulla irtautunut Paroksesta maanjäristyksen ansiosta ja on nyt oma itsenäinen saarensa.

Antiparoksella ei ole kuin yksi kaupunki, jonne kaikki toiminta on keskittynyt. Sen lisäksi saarella on muutama hyvä ranta mm. yksi Kreikan kolmesta virallisesta nudistirannasta sekä vanha kaivos.

Päätin viettää päivän tutustumalla kaupunkiin ja sen ainoaan "nähtävyyteen" Kastroon eli kaupungin linnoitukseen. Siitä nyt ei varsinaisesti ole kovin paljoa jäljellä, vähän vanhaa muuria ja linnoituksen keskellä olleen tornin alaosa.

Kastrossa on myös museo, jossa ei itseasiassa ole mitään esillä!!

Kaupunki oli kaunis, ränsistyneellä tavalla.

Ränsistyneellä........

ja ränsistyneemmällä.

Kaupungin (ja saaren) toisella laidalla on pienempi ja huonompi ranta: Sunset beach. Opaskirjan mukaan se soveltuu hyvin ainoastaan paikaksi pohtia syntyjä syviä ja miettiä elämän tarkoitusta. Jos ei pidä lopputuloksesta voikin sitten kävellä suoraan mereen....

No, minusta paikka oli ihan kaunis ja kyllä elämä on niin ihanaa ja mukavaa, että päätin pysyä kuivalla maalla.

Rannalta löytyi myös jonkinlainen muistomerkki ja laatassa hauska pala saaren historiaa... Kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi ja ehkä pystyy lukemaan tarinan.

Nautin katkarapusalaatin lounaaksi yhdessä sataman tavernoista ja nautin kauniista maisemasta. Kaksi tyttöä tuli kysymään ottaisinko heistä kuvan ja tällaiset tilanteet johtaa juuri mukaviin keskustelutuokioihin. Tytöt olivat Espanjasta joten sain tilaisuuden puhua espanjaa!

Iltapäivällä otin lautan takaisin Parokselle ja bussi kohti Parikiaa lähtikin 20 min. kuluttua. Tai no ei ihan suoraan kohti Parikiaa. Kysessä oli ruuhkabussi joka kiersi saaren eteläkärjen kautta ja palasi sitten vasta Parikiaan. Kaiken kaikkiaan matka kesti melkein tunnin. No, tulipahan nähtyä maisemia...

Illalla suuntasinkin sitten viettämään viimeistä iltaa Paroksella ja lopulta vielä istuskelin hotellin puutarhassa uusien saksalaisten ystävieni kanssa. Kyseisellä pariskunnalla on Saksassa, Freibergissä, hotelli ja kuten arvata saattaa kovasti kutsuivat käymään.

Bloggaajan vapaapäivä - eihän sitä nyt aina jaksa lomailla

Maanantai... Maanantait on aina vaikeita, lomallakin.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että en jaksa enää yhtään uutta kivikasaa, rantakaistaletta tai sinivalkoista pikkukylää. Aivot on täysin nollattu, kovalevy tyhjä. Silmien verkkokalvot ei kestä enää yhtään kaunista kuvaa. Samaan aikaan on ähky kaikesta kauniista ja kuitenkin lähestyvä kotiinlähtö harmittaa.

Ateena ei kiinnosta ollenkaan. En tiedä johtuuko se näistä kauniista saarista, Ateenasta itsestään vai vain yksinkertaisesti siitä että se tarkoittaa kotiinlähtöä. Alunperin minun piti mennä Ateenaan hyvissä ajoin ja olla siellä 2-3 yötä, tutustua kaupunkin jossa en ole koskaan käynyt ja viettää mukava kaupunkiloma. Nyt lähden sinne keskiviikkona "pakon sanelemana" jotta ehdin seuraavan päivän lennolle. Täällä saarilla on niin kaunista ja elämä leppoisaa.

Yritän huomenna olla jälleen kunnon reissulainen ja tehdä jotain avartavaa. Yhden saarihypyn verran vielä...

A brief summary in english

Jassu everybody!

I am going to tell you a little bit about what I have been up to.

After leaving beatiful Naxos on monday the 14th, I arrived to even more beautiful island of Amorgos (sorry, Naxos!!). After busy Paros and Naxos, Amorgos was the peaceful paradise I needed. I stayed in Katapola and I found a really adorable little hotel; Pension Sofia. A room with an internet connection, of course!

After a few days in Katapola I decided to stay in Amorgos for a week and just briefly visit some of the smaller islands. That is just beacause I had such a good hotel, I wanted to keep it and keep my big luggage in it! I chose to go to Koufonissia. On thursday the 17th I took just a small bag with one night stay essentials with me and with a help of Blue Star Naxos I arriver to Koufonissia very early in the morning. I got a room (which could have been better) and just relaxed on a beach and took some beautiful photos. On friday I was just going to walk around... here and there. As I was walking one road (there actually is only one road in the island...) one girl (Novenka from Albania) stopped her car and asked if I wanted to have a ride to Pori. I looked a little confused because I was really going nowhere... Well she did a very good job persuading me and so I took upon her offer and she drove me to Pori. And I am so lucky she did! It was sooo beautiful there... (sorry Paros, Naxos, Amorgos). You can see the photos on my blog...

Well now I am back in Paros after staying 6 nights (including one nihgt in Koufonissia) in Amorgos. I decided it is time to start my trip back to home. (I am crying...) I was afraid that the Highdspeed 1 would not run, because it has been so windy lately, but despite of the windy ride I am good and safe back in Parikia. And of course back in my favorite hotel in Paros: Anna Platanou. Dimitris was there to meet me in Port of Parikia with all the questions: why are you coming alone? Where have you left all your greek boyfriends... ;-)

Again I want to thank you all for being so friendly to me and offering all your best during my holiday. I love you all so much!

I will stay in Paros until wednesday when I am planning to go back to Athens. On thursday the 24th I will be flying back to Helsinki. I am feeling sad about leaving your BEAUTIFUL, AMAZING, LOVELY, FRIENDLY country.

But as they say: you have to leave to be able to come back!

Rikas mies jos oisin...

Käytänpä tässä välissä hyväkseni tilaisuuden kertoa hieman raha-asioista ja hintatasosta täällä.

Kuten jo mainitsin sain todella halvat lennot tänne; 148 euroa. Niiden lisäksi rahaa menee kolmeen pääkohteeseen: yöpyminen, matkat saarten välillä ja syöminen. Shoppailukin olisi älyttömän kivaa, mutta jo matkalaukun rajallinen koko ja kantajan puuttuminen tekee siitä täysin mahdotonta. Olen ostanut rannenauhojen (yksi joka saarelta) lisäksi ainoastaan Michael Jacksonin "Bad" CD:n, pienen pullon Amorgoksen perinteistä herkullista makeaa viiniä ja Katapolan kirjakaupasta Dan Brownin uusimman kirjan The Lost Symbol (se sama heppu ratkoo taas jotain salakirjoitusjuttuja). Iso kovakantinen kirja.... mutta oli ihan pakko! :-)


Päiväbudjettini on liikkunut 70 ja 100 euron välillä. Joku on joskus sanonut, että lomamatkan ensimmäinen ja viimeinen päivä ovat kalleimmat. Tämmöisellä reissulla on se huono puoli että niitä ekoja ja vikoja päiviä on monta!!! No, tähän mainitsemaani päiväbudjettiin sisältyy siis yöpyminen, liikkuminen saarten välillä ja saarilla, ruuat, juomat ja satunnaiset muut ostokset (esim. pääsymaksut, aurinkovoide jne jne.) eli aivan kaikki.

Tässä esimerkkinä Paros ti 8.9.
Yöpyminen 30 eur
Aamupala (ja lounas) 10 eur
Vesi 6 x 1.5 litraa 2 eur
Illallinen 15 eur
Soittajapojalle kolikoita 2 eur
Michael Jackson CD 10 eur
Buranaa apteekista 3 eur

Yhteensä 72 euroa




Toinen esimerkki Naxos pe 11.9.


Yöpyminen 20 eur
Lautta Paros-Naxos 13 eur
Cappucino satamakahvilassa 3,5 eur
Aamupala/lounas 15 eur
Ruokakauppaan (vesi ja mehua) 2.20 eur
Illallinen 22 eur
Juomat baarissa 10 eur

Yhteensä 86 euroa


Bensan hinta oli Amorgoksella 1.254 eur / litra. Paroksella bensa maksoi vähemmänn eli 1.155 eur.

Viini on edullista niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Tuontiviinat ovat ihan ALKO:n hinnoissa.
Ravintolassa ison 24 cl lasin viiniä saa 2,5 eurolla. Drinkit maksavat 6-9 euroa mikä on aika paljon. Olut on varmasti myös edullista, mutta en tiedä kun en käytä! :-)


Ravintolassa ruokailun yhteydessä tilaan aina talon viiniä ja sitä saa kilon tai puoli kiloa (litraa). Hinta listassa on yleensä per kilo ja edullisin mitä olen nähnyht oli 5 euroa kilo (eli litra).
Ruoka näyttää kaupossa olevan ihan Suomen hinnoissa. Ravintoloissa alkuruuat ovat 2.5 eurosta ylöspäin, kreikkalainen salaatti noin 6 euroa, kana- tai possuvarrasannokset 6-8 euroa, pihvi noin 13-20 euroa (en ole syönyt...) ja kala-annokset 6 eurosta ylöspäin hummerin olessa noin 80-90 euroa kilo.

Spagettia ja pizzaa löytyy myös Suomen hinnoissa eli 8 eurosta ylöspäin. Edullinen välipala / lounas on paikallinen herkku Gyros pita eli "lihatötterö". Siinä on ohut pitaleipä kääräisty tötterölle ja se on täytetty salaatilla, tomaatilla, sipulilla, majoneesilla tai tsatsikilla, ranskanperunoilla ja ohueksi vuollulla lihalla. Vähän niin kuin kepabia siis. Liha on joko kanaa tai possua. Gyros pitan hinta on 2,5 - 3,5 euroa.


Syömisessä säästäisi huomattavasti jos olisi kaksin reissussa. Annokset ovat niin isoja että niistä riittäisi kahdelle.


Kyllähän tätä reissua voisi varmasti pienemmälläkin budjetilla tehdä; pesisi iltaisin nyrkkipyykkiä, tekisi ruokaa itse hotellihuoneessa tai söisi vain Gyros pitaa ja joisi vettä. Mutta minulle matkailussa ruokakokemukset ovat yksi tärkeimmistä asioista ja tietenkin se että voi vain olla eikä tarvitse tiskta tai siivota! Sitä ehtii tehdä vuoden mittaan ihan tarpeeksi kotonakin!
Onneksi muut ilot kuten käveleminen, maisemat ja ihmisten kanssa keskusteleminen ovat ilmaisia huveja!

Keinuva Kykladien ympäriajo

Suloinen sunnuntaiaamu herätteli minut yhdeksän tienoilla. Tänään oli lähtö Amorgokselta joten ei muuta kuin pakkaamaan. Mutta jotain puuttui... ne pyykit.

Edellisenä iltana pyysin Sofiaa soittamaan ovessa olleeseen puhelinnumeroon. Sofia soitti ja sopi Barbaran, pesulan naisen, kanssa että hakisin pyykit sunnuntaiaamuna klo 11. Tasan. Hyvä juttu, hyvää palvelua!

No, pakkailtuani kaiken muun, lähdin vailla 11 kipittämään pesulaa kohti. Ajattelin siinä samalla syödä aamupalaa jossakin kahvilassa. Olin pesulan ovella hyvissä ajoin ja pian kello tuli 11. Ketään vaan ei näy missään.... Barbaraa ainakaan, No, ajattelin että tämä on niiin kreikkalaista.... Kun kello oli 11.15, aloin jo huolestua. Yhtäkkiä pesulan ovi avautuu ja ulos astuu mies. Mies keräilee työkalujaan, oli siis joku huoltomies tms. Kyselin pyykkien perään, mutta mies sanoi vaan että maanantaina on pesula auki. Yritin selittää, että olin sopinut Barbaran kanssa, että tulen tänään hakemaan pyykkejä. Sitten mies ottaa puhelimen ja soittaa. Hetken puhuttuaan hän antaa puhelimen minulle. Alan itse kyselemään pyykkieni perään. Nainen puhelimessa (varmaankin Barbara) kertoo että pyykit on viety hotellilleni. No kiva että pyykit löytyivät, mutta näin olisi voitu sopia alunperinkin... Ei kun takaisin hotellille.

Pyykit olivat yläkerrassa Sofian perheen kotona. Ne oli tuotu sinne jo ed. iltana...

Maksoin samalla yöpymiseni ja hyvästelin perheen. Pakkailin loput tavarat ja nälkä vatsassa kurnien lähdin laukun kanssa kohti satamaa. Vielä viimeinen vilkaisu ihanaan puutarhaan ja rapsutus kissoille.

Söin aamupalan ja odottelin laivan lähtöä. Tuuli edelleen tosi kovaa, joten vähän jännitti tuleeko edes koko paatti. Laivan aikataulunmukainen lähtöaika Katapolasta piti olla klo 13.

Kylläpä tuulee kovaa!

Kaikki tähyilimme kiivaasti merellenäkyykö laivaa...

Eikös ole vähän komea satamavirkailija!!

No, tulihan se Highspeed 1 lopulta. Matkaan päästiin lähtemään n. 15 min. myöhässä.

Heti satamasta lähdettyä oli selvää että tästä tulisi tosi keinuva matka. Onneksi en ole koskaan ollut merisairas. Tunne ei silti ollut mitenkään mukava kun välillä heilutti oikein kunnolla ja ajattelin että tätä pitää sietää 3,5 tuntia!

En yhtään tiennyt mikä laivan reitti oli ja montako pysähdystä olisi ennen Parosta. Pian tultiin kuitenkin jo seuraavaan satamaan. Ihanaa kun keinunta vähän hellitti! Menin ulos peräkannelle katsomaan minne oltiin tulossa ja siinän oli vanha tuttu: Koufonissia. Oli mukava katsella rantautumista ja kertailla mukavia muistoja. Yhtäkkiä kuulin tutunkuuloista puhetta vierestäni. Suomalaisia!

Pakkohan siinä oli alkaa juttelemaan. Helsinkiläinen pariskunta oli ihan yhtä yllättynyt minun kansalaisuudesta kuin minä heidän. He olivat olleet myöskin jo kaksi viikkoa reissussa eivätkä hekään olleet tavanneet aikaisemmin suomalaisia. He olivat tulossa Parokselta ja menossa nyt Schinoussalle. Laiva oli pysähtynyt ennen Amorgosta Naxoksella joten päättelimme, että laiva kiertää pikkusaaret ja palaa sitten takaisin Parokselle. Tästähän tulisikin kiva risteily!

Käytiin läpi kaikki kokemuksemme ja juttelimme muutenkin matkailusta. Rouva oli ilmeisesti jo eläkkeellä ja mies sanoi olevansa "puolieläkeläinen". Heillä oli siis aikaa matkustaa. Nyt tällä reissulla he aikoivat viipyä 4 viikkoa. Viime syksynä he olivat olleet 10 viikkoa asuntoautolla Espanjassa ja pari vuotta taaksepäin myös asuntoautolla Kreikassa, Halkidikilla, 5 viikkoa. Kateeksi käy!

Laivan seuraava pysähdys olikin Schinoussa (kuvassa), joten jätimme hyvästit ja toivotimme hyvät jatkot.

Schinoussalta laiva suuntasi Irakliaan (kuvassa) ja siitä sitten Naxoksen kautta Parokselle.

Pienten saarten välillä meri oli tyynempi joten matkanteko oli tosi mukavaa ja oli ihanaa nähdä uusia pieniä saaria sekä kaikki ne vanhat tutut joilla olin tällä reissulla käynyt. Ennen Parosta taas keinutti oikein kunnolla.

Parikian satamassa Dimitris oli vastassa ja kyseli miksi ihmeessä tulen yksin. "Minne sinä olet jättänyt kaikki kreikkalaiset poikaystäväsi??" ;-) Odottelimme vielä toiselta laivalta porukkaa ja sitten hyppäsimme hotellin minibussiin. Dimitris oli saanut toiselta laivalta "haaviinsa" italialaisen pariskunnan jotka olivat saarella ensimmäistä kertaa. Ja kuten viimeksikin matkalla hotelliin Dimitris kertoili Parikiasta, tällä kertaa italiaksi. Dimitris kertoi pariskunnalle, että Tiina on jo vanha asiakas ja tietää kaiken... :-)

Pienen lepohetken ja suihkun jälkeen olin valmiina lähtemään ulos syömään.

Kaunis, kaunis Chora!

Lauantaiaamuna heräsin nukuttuani ihanan, rauhallisen yön ilman kummallisia unia tai painajaisia. Olen täällä ollessani nähnyt joka yö - ja joskus päiväunillakin - aivan ihmeellisiä unia ja välillä jopa kamalia painajaisia. Jos uni ei ole pelottava niin vähintään aika, paikka ja henkilöt sekoittuvat aivan kummallisesti ja epäloogisesti. Olen pohtinut mistä kummasta tämä mahtaa johtua, mutta täytyy olla niin, että se on aivojeni tapa laukaista stressiä. Normaalielämässä näen yleensä ihan kivoja unia. Olisiko toisaalta myös niin, että nyt kun aivoillani ei päiväaikaan ole todellakaan mitään järjellistä ajateltavaa, eikä ongelmia ratkottavana, aivot käyvät yöllä vastaavasti ylikierroksilla.



Aamupalan jälkeen kävin ostamassa liput huomiselle Highspeedin lauttavuorolle Parokselle. Viikon oleskelun jälkeen on aika jättää ihana Amorgos. Nyyh!

Laitoin myös sähköpostia Annalle ja Dimitrikselle majoitustoiveesta heidän hotellissaan. Tarkoituksenani on käydä vielä muutamassa paikassa Paroksella (jossa en edellisellä kerralla ehtinyt käydä) ja viimeisenä saarihypähdyksenä vierailla vielä viereisellä Antiparoksella. Antiparokselle luultavasti riittää päiväretki.


Nyt vaan jännittää, että mitenkähän huomisen lauttavuoron kanssa käy, nimittäin tänään on tuullut tosi kovaa ja päivä on ollut puolipilvinen. Saa nähdä pääsenkö huomenna täältä pois.

Pilvisyys on sinänsä ihan hyvä juttu, sillä ihoni on jo saanut tarpeeksi aurinkoa. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta ensimmäiset aurinkoihottuman oireet ovat nähtävissä. Pieniä näppylöitä alkaa ilmestyä olkapäihin ja rintakehään. Toinen huonompi juttu on se että olen ilmeisesti tosi hyvän makuinen, kun jalkani ovat ihan paukamilla hyttysten pistoista.... No, siinä ne tämän reissun negatiiviset asiat olivatkin, joten hyvinhän mulla täällä menee...


Vein myös uuden satsin pyykkiä pesulaan. Koska huomenna on sunnuntai, pesulan nainen lupasi pyykit takaisin illaksi. Olin suunnitellut tälle päivälle tutstumisen saaren pääkaupunkiin Choraan (tai Hora, kuten se täällä kirjoitetaan). Tarkistin bussiaikataulut ja totesin, että aikaa siellä oloon jää sopivasti muutama tunti.

Katapolan linja-autoasema on tässä. :-)

Matka maksoi 1.40 euroa. Bussi lähti kiipeämään serpentiinitietä ylös vuoren rinnettä. Pientä jännytystä reissuun tuli siinä vaiheessa kun kuskin kännykkä soi. Juu... ei ollut mitään hands freetä! Kuski ei meinannut millään saada puhelinta hyppysiinsä ja valitettavasti ajaminen näytti jäävän toiseksi huomiossa. Sitten puhelin tippui kuskin jalkoihin ja siinä vaiheessa meinasin kirkua kun kuski ei enää todellakaan katsonut tietä!!! :-)

No, onneksi nämä suharit tietävät miten ajetaan ja bussi pysyi tiellä... Maisemat olivat huikeat jälleen kerran!

Chora on perinteinen Kreikkalainen kaupunki valkoisine taloineen ja pienine kujineen. Kävelin ympäriinsä ylös ja alas sokkeloisia kujia. En meinannut millään löytää kylän keskustaa, paikka oli oikea labyrintti. Lopulta löysin kirkon ja sen vieressä postin. Muutama taverna ja kahvila oli siinä kirkon kupeessa. Ihana! Aika istahtaa alas ja nauttia lounasta. Kahvilalla oli onneksi ilmainen nettiyhteys joten sain myös blogia päivitettyä.

Paikka oli todella kaunis ja pittoreski. Tunnelma oli aivan erilainen kuin missään muualla. Ilmankos paikka hoikutteli taiteilijoita; kahvilassa viereisessä pöydässä istui kolme naista maalaamassa... He olivat ranskalaisia.

Suomenkieltä olen kuullut tällä reissulla vain yhden kerran, Naxoksella. Se on yllättänyt minut ihan täysin. Ei täällä ole näkynyt edes ketään suomalaisen näköistä. Ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ym. eurooppalaisia kyllä löytyy, mutta ei todellakaan suomalaisia. Tai sitten hekin ovat olleet yksin reissussa ja niin hiljaa ettei pysty sanomaan.

Kaiken kaikkiaan Chora oli taas yksi ihana, erilainen paikka ja kuvia otin vaikka millä mitalla. Lisäilen niitä tähän tekstiin lisää myöhemmin. Tänään on ollut ongelmia nettiyhteyden kanssa hotellilla ja nyt istunkin nettikahvilassa kirjoittamassa ja julkaisemassa tätä tekstiä. Taksa on 4 euroa/tunti. Onneksi hotelli Anna Platanousta oli tullut vahvistus, että saan sieltä huoneen.

Niin, se piti vielä kertoa, että kun tulin takaisin Katapolaan klo 16 jälkeen, suuntasin heti pesulalle hakemaan pyykkejä. Mitä ihmettä?? Pesula oli mennyt klo 15 kiinni! Ja olisi myös huomisen kiinni! No, ei auttanut muu kuin ottaa ovessa ollut puhelinnumero ylös ja kokeilla josko vaikka Sofia soittaisi emännälle. Ajattelin jo, että nyt minun alushousut ja sukat saavat jäädä Kreikkaan asumaan...

Se, saanko pyykkini takaisin ja kulkeeko Highspeed 1 huomenna selviää seuraavassa jaksossa... ;-)